Tämä aihe on suurensuuri, vähän niinkuin Punahilkka-sadussa olevan pahan suden kita. Kuitenkin Punahilkallekin kävi lopulta hyvin. Meidän jokaisen elämänkoulu on aivan erityinen ja jokainen niistä on ainakin yhden romaanin arvoinen. Onko meillä aikaa ja halua kuulla toistemme romaaneja? Se olisi erittäin opettavaista. Joskus on aikaa ja joskus oma romaani on sellaisessa jännittävässä vaiheessa, ettei malta.

Niinkuin me kaikki tiedetään, koulussa tulee olla koulutettavia (oppilaita) sekä kouluttajia (opettajat). Varmasti arvaatkin jo, mitä ajan tässä takaa. Kertomukseni elämänkoulussa on kaksi oppilasta ja viisi opettajaa. No mutta, miten tässä nyt näin kävi? Ihan vaan sen vuoksi, että oppilaat sattuvat olemaan senlaatuisia jotka tarvitsevat huomattavan paljon opetusta ja lisäksi he haluavat päästä opinnoissaan mahdollisimman pitkälle. Tämä romaani alkaa siitä, kun toinen oppilaista muuttaa itselleen vieraalle paikkakunnalle. Siellä hän tutustuu toiseen opiskelijaan ja heidän henkilökemiat napsahtavat valonnopeudella yhteen. Pian he päättävät alkaa opiskelemaan samassa koulussa ja melko pitkälti samankaltaisella opintosisällöllä, tuo tulisielu ja hänen uusi ystävänsä. Aluksi opiskelu sujuukin oikein mallikkaasti, eikä opettajien läsnäolo häiritse millään tavalla. Opiskeluun kuuluu tietenkin lähes kaikissa tapauksissa se, että välillä voi tuntua tylsyyden tunnelma, kun ei ole mitään tekemistä.

Pian kuitenkin saapuu paikalle ensimmäinen opettaja. Saapuminen oli niin nopea ja vaikuttava, että molemmat oppilaat ymmärtävät opiskelun nyt oikeasti alkavan. Siinä sitä sitten opiskellaan päivät ja yöt koittaen saada opettaja välillä tyytyväisenä hiljentymään. Siinä ovat kyllä hyvät neuvot arvokkaita, kun opettaja on niin vaativa. Lopulta kolmen kuukauden päästä tilanne rauhoittuu ja kouluun laskeutuu ihana opiskelurauha. Opintojen edetessä opiskelijat ja opettaja tutustuvat aina vain paremmin toisiinsa. Se onkin hyödyllistä opintojen suotuisan etenemisen kannalta. Opintoihin kuuluvien erilaisten Testausten ja analyysien mukaan kaikki vaikuttaa etenevän hyvässä yhteishengessä.Opettaja innostaa oppilaitaan ja oppilaat innostuvat hyviin suorituksiin.

Tilanne johtaa kuitenkin pian siihen, että paikalle kutsutaan toinen opettaja jotta ensimmäinen ei ylikuormittuisi opetustehtävien vaativuuden edessä. Ymmärrätte varmaan mikä innostus syntyy kahden opiskelijan keskuudessa, kun molemmat saavat henkilökohtaisen opettajan. Molemmilla opettajilla on opiskelijoilleen paljon henkilökohtaista aikaa ja mahdollisuus sovittaa opiskelun vaativuus tarkasti oppijan kykyjä vastaavaksi. Tilanteessa toteutuu satumaisen hyvin yksilöllinen opettamisen vaatimus. Opiskelijoiden keskuudessa syntyy jopa hieman kilpailua oppimistulosten suhteen. Se vaikuttaa vain positiivisesti ilmapiiriin. Tilanteen näin edettyä joidenkin vuosien ajan opettajien lukumäärä on tasaisesti kasvanut, kuten arvata saattaakin.

Oppimistakin on tapahtunut ja varsinkin siinä suhteessa, että opiskelijoiden opinto-ohjelmat ovat alkaneet eriytymään toisistaan ja molemmilla on aivan omanlaisiin päämääriin tähtääviä oppiaineita. Koulua käydään kyllä samassa laitoksessa ja samojen opettajien opetuksessa.

Koulussa alkaa ilmenemään tiettyjä haasteellisia tilanteita. Oppilaat ovat toisinaan levottomia ja poissaolevia ja ikäänkuin he olisivat vieraantuneet toisistaan. Pian huomataan, että samankaltainen levottomuus ja poissaolevuus esiintyy myös opettajien keskuudessa. Ylemmältä taholta huomataan muuttunut tilanne. ”Nyt opettajilla taitaa mennä konseptit sekaisin ja he voivat alkaa kuvittelemaan, että ovat huonoja opettajia”. Tämä hienovaraisesti kerrotaan opiskelijoille. He ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja päättävät sovussa siirtyä opiskelemaan loppututkintojaan eri kouluihin. Muutokset vievät tietysti aina oman aikansa. Niin tässäkin tapauksessa. Opiskelijat jakavat yhteisestä penaalistaan kaiken tasapuolisesti ja toivottavat toisilleen hyvää menestystä jatkoon.

Myös opettajista tämä ratkaisu on kaikkien kannalta hyvä. He päätyvät jokainen jatkamaan omia opintojaan, kukin itselleen sopivalla tavalla. Joskus koko koulun henkilökunta ja oppilaat aikovat järjestää vielä yhteisen luokkakokouksen. Oppia ikä kaikki. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Olen erittäin kiitollinen omasta elämänkoulustani ja kaikista kärsivällisistä opettajista sekä erityisestä opiskelijaystävästä. Ilman koulutusta olisin vieläkin aivan kuin nupussa oleva neilikka, jonka väriä ei voisi vielä edes aavistaa.